Niko Ranta-aho salakuljetti ensimmäisen doping-lastin Suomeen kokeilumielessä: "En mä sitä kokenut moraalisesti edes vääränä"

Katiskan toisessa jaksossa Niko Ranta-aho kertoo, miten hän poikkesi kaidalta polulta ja aloitti doping-aineiden salakuljettamisen. ”Hommathan alko sillä, että oli yks tuttu kuka kysyi doping-aineita ja henkilöillä, jotka kuuluu jollain tavalla elämääni oli siis oma doping-tehdas Euroopassa ja muualla päin maailmaa, joten totta kai heiltä oli sit helppo saada tuotteita.” Ranta-aho kertoi oikeudessa pitäneensä huolen siitä, että tunsi mahdollisimman vähän henkilöitä ja mahdollisimman harva tunsi hänet. Kukaan ei tiennyt keneltä hän oli tuotteita ostanut. ”Sehän olis ollut liian riski, et jos joku sortuu tai murtuu kertomaan, koska mulle ei tarvii puhua niistä missään kohtaa, niin oon aina pitänyt sen sillain et vain minä tiedän sen henkilön tai tunnen sen henkilön, mistä sitten ne tulee.” Ensimmäinen doping-aineiden salakuljetuserä lähetettiin Suomeen kokeiluna. ”Aattelin et lähetän muutaman erän niin sanotusti ohimennen tossa muiden töiden ohessa.” Ranta-aho organisoi doping-kauppaa Espanjasta käsin ja hänen lähiystävistään rekrytoimansa apulaiset hoitivat Pirkanmaalla varastointia ja jakelua. ”Ensimmäinen erä kun oli maalissa ni tottakai siit on saanu semmosen tieksä kiksin tai jonku tunteen, et noni tää homma onnistu ja tää meni maaliin. Et se on vähän niinku se maalin tekeminen joukkueurheilussa ni samanlaisen tunteen siitä sai. Okei sitä joutu sit juhlii yksin.” Ranta-aho kertoo saaneensa mielenrauhaa siitä, että oli onnistunut, mutta hänen piti heti alkaa suunnittelemaan jotain uutta. ”Ei se kasvamisen ja kehittymisen halu, ni ei se lopu ikinä.” Ranta-aho ei kokenut tekevänsä väärin aloittaessaan doping-kaupan Suomeen. ”Ensimmäisen kerran ku ekat doping-aineet lähetettiin tänne ni en mä sitä kokenut moraalisesti edes vääränä tai en mä sitä ajatellut niin. Mä ajattelin siis tarkotushan oli ihan pientä doping-kauppaa mut sit se kasvo niin sanotusti käsiin”, Ranta-aho kertoo.